Verinen marssi

Talvisodan jalkeen itarajan kunnissa ihmiset rakentavat uutta tulevaisuutta. Kesalla 1941 uuden sodan uhka ajaa ihmiset toiselle evakkomatkalle. Kesakuun ollessa kauneimmillaan, rajamiehet jakavat palvelukseenastumismaarayksia rajakylien reservilaisille. Ilomantsin reservilaiset kootaan Enoon, Kaltimoon, josta matka jatkuu marssien Tohmajarvelle Peijonniemeen ja Petroinvaaraan. Karjalan armeija marssii rajan yli itaan 10. heinakuuta 1941 ja hyokkays jatkuu elokuulle saakka rajuna ja verisena kohti Suomen vanhaa rajaa. Eteneminen on JR 9 joukkojen osalta hidasta, vihollisjoukot tekevat voimakasta vastarintaa. Rykmentista kaatuu ja haavoittuu paljon miehia ensimmaisina viikkoina. Vasyneet miehet taistelevat useita paivia eturintamassa ilman lepotaukoja. Elokuussa Sortavalaa puolustavat Neuvostojoukot saadaan mottiin ja kaupunki vallataan elokuun puolivalissa suomalaisille. Seitsemannen divisioonan miehet paasevat muutaman paivan ajaksi lepoon Sortavalan etelapuolelle. Marssi jatkuu pienen tauon jalkeen Nietjarven, Uomaan, Kolatselan ja Palalahden kautta Vieljarvelle. Matkalla saa muuttuu syksyisen koleaksi, jatkuvaksi vesisateeksi. Osa miehista kapinoi esimiehia vastaan ja kieltaytyy ylittamasta vanhaa Suomen rajaa. Kuulustelujen jalkeen paastaan jatkamaan etenemista ja ensimmaiset taistelut Ita-Karjalan alueella kaydaan Nirkassa ja Kaskanassa. Kirjassa mainitut henkilot ja tapahtumat ovat aitoja, vuoropuhelut ovat osin fiktiivisia, mutta kaikki kerrotut tapahtumat pohjautuvat paivakirjoihin tai sodan kokeneiden miesten tai naisten kertomuksiin.