Tykkimiehen kuolema Marjapellonmäellä 13.2.1940

Karjalan kannaksella sijaitseva Marjapellonmäki oli noin puolitoista kilometriä pitkä, metsää kasvava harju, joka kulki luoteesta kaakkoon Johanneksen pitäjän Karhulan kylän itälaidalla. Talvisodan käynnistyttyä puna-armeijan hyökkäyksen pääkohteina olivat Summajärven lohko ja Karhulan lohkolla sijainnut Marjapellonmäki, joiden murtuminen avaisi viholliselle portit Viipuriin ja syvälle Suomeen. Summajärven lohkon Lähteen kaista murtui massiivisten tykistökeskitysten jälkeen 11.2.1940, mutta Marjapellonmäki kesti, epäinhimillisin uhrauksin, 4. divisioonan käskyn mukaan hinnalla millä hyvänsä. Marjapellonmäki oli helmikuun ankarissa pakkasissa täynnä sankareita, selvinneitä, haavoittuneita, kadonneita ja kaatuneita. Yhtään puuta ei jäänyt kuoleman kukkulaksi nimitetylle mäelle pystyyn.Tämä kirjoitus on kertomus yhdestä kaatuneesta sankarista, tykkimies Kalle Ilmari Pentlinistä. Helmikuussa 1940 Kalle taisteli Marjapellonmäellä JR 10:n panssarintorjuntaosastossa ja puolusti autioksi pommitettua mäkeä vihollisen panssarivaunujen jatkuvia hyökkäyksiä vastaan. Tuhottuaan kolme panssarivaunua Kallen tykkiryhmä oli 13.2.1940 palaamassa majoituskorsuille yli puuttoman ja suojattoman mäen. Puna-armeijan tykistön kranaatti iskeytyi tykkiryhmän vierelle ja surmasi Kallen. Kalle ei päässyt rintamalta odottamalleen lomalle, vaan sai paikan Lahden sankarihautausmaalta. Kalle Ilmari Pentlin oli tämän teoksen kirjoittajan eno.