pelkkää barnumia

Jäätiköt sulavat. Ganges ja Jangtse haihtuvat. Kari Aronpuron (s. 1940) 22. kokoelma pelkkää barnumia (200x200 mm, 320 sivua) tulvii kirjoitusta katoavalla alustalla. Se kumpuaa Deleuzen&Quattarin Anti-Oidipuksesta. Alkulukuisassa minäisyydessään se tarjoilee kirjoitusta Isästä, Mammasta ja Paksujalasta. Sen aikajänne yltää myöhäisrautakautisesta Edomin valtakunnasta Nokian nousuun. Se vie lennolle Jobin kirjan yli. Se herättää fraktuuran verdanaksi. Ja sen "Jajahti" viidakossa soveltaa minimalismia runouteen. Se tutustuttaa lukijan humpuukien prinssiin, kultuuriteollisuuden arkkitehtiin, museo- ja sirkusmoguliin, mainonnan, manageroinnin ja promotoinnin uranuurtajaan Phineas T. Barnumiin (1810-1891). Se tuo Parnassolle armenialais-kalifornialaisen nykyrunoilijan Ara Shirinyanin (s. 1977). Lyyrisimmillään se on sonetteja ja konjunktiopakotteista lintulyriikkaa.

"Niin kuin kuin Kihisevä tyhjä olisi laitettu turboahtimeen tai hiukkaskiihdyttimeen." - Juri Joensuu