Lumihuippujen lapset

Tarinassa sukelletaan nepalilaiseen lastenkotiarkeen vapaaehtoisty?ntekij?n silmin. Sy?d??n riisi? ja linssisoosia, pelataan kriketti?, satuina toimivat ikivanhat koulukirjat. V?lill? taloon saadaan yll?tysvieraita, lauantaisin tanssitaan ja hiukset pest??n t?iaineella. Sitten Himalajan vuoristopoluille suunnataan oman itsens? sherpana. Illat kuluvat majatalojen ruokasaleissa jakinkakkakamiinoiden l?mm?ss? uusiin korkeuksiin sopeutuen. Ilmastonmuutos tuntuu konkreettisesti j??tik?iden sulaessa ymp?rill?. Matkan vaivoiltakaan ei s??styt?. Mutta maailman korkein huippu; se on siell?. Lopuksi ajellaan koirat per?kontissa Suomesta kohti Espanjaa. Alppi-vaellusten j?lkeen tarkoitus olisi ty?llisty? etel?isemm?n auringon alle. Se ei olekaan niin yksinkertaista. Teos on kirjoittajan kolmas matkakirja. Kompassi on edelleen v?h?n suunnaton, mutta parempi niin! "Polvenkorkuiset shakkimestarit ja v?h?n sit? vanhemmat ekspertit l?iv?t minut usein kevyesti, vaikka kuinka yritin hieroa aivonystyr?it?ni." "Ehk? jokin itsesuojeluvaistollinen h?lytyskello olisi voinut soida p??ss?ni n?hdess?ni kissan kokoisen siimah?nn?n ravintolassa lautasia lipomassa, mutta eip? ollut soinut." "T?ll? pallolla ei p??sisi korkeammalle kuin sinne, minne juuri nyt n?in."