Koivisto 1917-1918

Juha O Luukan teoksen "Koivisto 1917-1918: Viipurin ja Pietarin puristuksessa" on rikostutkijan tarkkuudella perusl?hteiden palapelin paloista koottu selvitys vuoden 1918 vallankumouskuukausien aikaisista ja j?lkeisist? tapahtumista erityisesti Koivistolla ja pit?j?? ymp?r?iv?ll? Etel?-Kannaksella. Kirja on l?ht?laukaus tulevalle, liian v?h?lle huomioille j??neelle luovutetun Karjalan ja Suomen ja Ven?j?n rajaseudun sis?llissodan tutkimukselle. Luukan kirjan suurin ansio yhdistyy terrorin luonteen selvitt?miseen. T?ss? kohdin ylittyv?t paikallisuuden rajat. H?n vahvistaa ja tuo lis?? piirteit? Marko Tikan tulkinnalle, ett? valkoisten suorittama teloitusaalto oli suunnitelmallista ja j?rjestelm?llist? toimintaa, jonka perusta luotiin Tampereen taistelun j?lkeen. Luukka ja aikaisemmat tutkimukset muualta osoittavat my?s, ett? valkoisen armeijan terrori- ja puhdistuskoneisto oli hioutunut s?r?tt?m?ksi ja kehittynyt tappavan tehokkaaksi sodan loppuvaiheessa Kymenlaaksossa ja Karjalassa. Luukka esitt?? my?s selke?n kannan, olivatko valkoisten langettamat kuolemantuomiot laillisia vai laittomia. Kirja antaa selkeit? viitteit? siit?, ett? punaiseen terroriin sis?ltyi sodanjohdon rintamantakaisen vastarinnan tukahduttaminen, jonka j?rjestelm?llisyyden Karjalassa osin peitt?? punap??llikk? Heikki Kaljusen v?kivaltainen persoona. Juha O Luukan kirja on my?s ajan my?t? unohduksiin painumassa ollutta, tosin kipe?? ja vaiettua Koiviston kotiseutuhistoriaa, johon tuo oman v?rins? koivistolaisten muistelmat ja perim?tieto vuodesta 1918. Seppo Aalto, Suomen ja Skandinavian historian dosentti Koivistolaisilla oli hyv? el?m?. Kyl?l?isten v?linen yhteisty? oli sujuvaa ja Koiviston hyv?? henke? edist?v??. Ihmisill? oli hyv?t kodit, kaikilla oli t?it? ja lapset saivat k?yd? koulua. Viikonloppuisin soi musiikki, tanssittiin. Pyh?isin k?ytiin kirkossa. Koivistolaiset perustivat nuorisoseuroja ja ty?v?enyhdistyksi?. Toukokuussa 1918 kaikki muuttui kuin salamaniskusta. V?kivalta a