Hevosenpääsumussa

HEVOSENPÄÄSUMUSSA on ajankuvaa, sukusaagaa ja pitelemätöntä surrealismia. Evakkoisoäiti saapuu Laukontorille kuumailmapallolla, Lauri Viita vavahtelee mielisairaalatoipilaana ja tyttö oppii yksinäisyyden Pyynikin kulkutautisairaalassa. Kokoelma vie Pispalan uittotunnelista Vihnuksen rotkoon ja Pariisin Punaiseen Myllyyn, kynttilävärjäämöstä tiilikatoille, Guggenheimista pullokuonodelfiineihin ja galakseista galakseihin.

Tämä on Leena Kellosalon toinen kokoelma. Liisa Enwald arvioi, että esikoisteos LEONARDO SAI SIIVET (ntamo, 2015) "läväyttää silmiimme näköalan, joka ulottuu maan tasalta taivaisiin, kohdusta avaruuksiin ja vuosimiljardien takaa meidän sotaisaan teknologia-aikaamme, vieläpä tulevaisuuteen. Teemarakenne on selkeä. Kuvakieli purskahtelee ekspressionistisen runsaana. Rytmileikit osoittavat verbaalista taidokkuutta. Kellosalon keskeiskuvasto on perilyyristä, modernistista ja silti omintakeisesti kutoutuvaa."

Nyt päästään vielä kauemmas ja vielä lähemmäs:

"Nousevat silvotut perhoset

jotka isoäiti puhaltaa ehyiksi

Neitoperhot, Sinisiivet, Apollot

oppaiksi matkalle kaikkeuden sieluun

Hän juo viiniä

ottaa hellästi miehensä suupielestä natsan

ja tumppaa sen Arabian lautasen

keltaiseen ruusuun

hiilloksen kidasta tupruaa savua

Isoisä nukkuu kattotiili pään alla

varpaat Hevosenpääsumussa



antaa ajan kulua

tänään

huomenna"