Heinäseiväsvalssi

Useimmat kirjani tarinat pohjautuvat omiin muistoihini fiktiivisesti v?ritettyn? sek? kuvitteellisilla henkil?kuvauksilla h?ystettyn?. Tarinat on sijoitettu mielikuvitteelliseen Teravojan kyl??n. Elet??n 60 - 70-luvun vaihdetta. Kertomukset voisivat sijoittua omine persoonineen ja heid?n intohimoineenkin mihin tahansa tuon ajan tuhansista maalaiskylist?. Hein?t pantiin seip?ille, lehm?t ammuivat niityill?, koirat haukkuivat ohikulkijoita ja hevonenkin oli viel? arvossaan. Joskin Valmetit, Nuffeltit ja Taavetit olivat jo ohittaneet tuon ikiaikaisen ty?juhdan. Olipa jossakin talossa klukluttava kalkkunakin. Is?nn?t k?viv?t hirvimets?ll? muistellen nuotiolla sota-aikoja ja nuoriso k?vi lavatansseissa. Yhteis?llisyys leimasi tuolloin maaseutua. Autettiin naapuria vaikkapa hein?t?iss?, perunapelloilla. Maaseutu oli minulle kaikkinensa hyvin muistorikas kasvuymp?rist? niin hyv?ss?, kuin pahassakin. Viiden ensimm?isen tarinan p??henkil?it? ovat Savolaisten perheen sisarukset Teija ja Tapio, sek? heid?n yst?v?ns? Maija. Tapio on salaa ihaillut Maijaa kansakouluajoista l?htien. Ihastus ja syv? yst?vyys vaihtuu hein?kuun helteill? rakastumiseen pari vuotta vanhempaan Maijaan. Tunne on molemmin puolinen. Aivan erillisi? tarinoita ovat "Hyvi? hirvikoiria ei ole liikaa", sek? "Onnekas kalkkuna". J?kimm?inen hyvinkin kuvitteelinen, vai onko sittenk??n.