Etsin

- Anton, ota kuva! Lasken katseeni. Tyrkyt?t minulle kameraa p?yd?n yli ja hymyilet tuota vastustamatonta hymy?, jota ilman sin? et olisi sin?. Se sulattaa j??n ja on miljoona kertaa tehokkaampi kuin F?hrin mutta sana. Kun tartun kameraan, f?hrim?inen perusilme on kadonnut kasvoiltasi. Toinen silm? hakeutuu etsimelle. Olet kuin luotu kuvattavaksi, tykk??t poseerata, eik? sinua tarvitse houkutella muikuilla tai mill??n juustoilla. Voisin katsella sinua ikuisesti. Tulet l?helle, t?yt?t etsimen; kaikki muu karsiutuu ylim??r?isen? ja turhana n?k?kent?st?ni. N?en vain ja ainoastaan sinut. Sormeni hakeutuu laukaisimelle. Viile? metallipinta joustaa hieman alasp?in, mutta en kuitenkaan paina sit? pohjaan, sill? haluan pitkitt?? nautintoani. Olet niin kaunis ja luonnollinen. Haluan raamittaa sinut n?k?kentt??ni koko p?iv?ksi ja katsella vain sinua. Keski-ik?inen mies Anton Tavi t?rm?? vanhaan valokuvaan, jossa nuoruuden rakkaudella on p??ll??n ensimm?inen h?nen itsens? ostama paita - Leviksen farkkupaita. Anton haluaa yhteyden Kaarinaan ja paitansa takaisin. Alkaa etsint?, jonka aikana Anton k?y l?pi menneisyytt??n Kaarinan kanssa, kohtaa vastoink?ymisi? ja l?yt?? monenlaisia asioita. Mutta onko Kaarina ja farkkupaita Antonin l?yt?mien asioiden joukossa? Kirjan teemoina on ihmissuhteet, menneisyys, kaipaus ja haaveilu.